Katoin tänään kyseisen elokuvan. Pidin :) Ei mikään mestariteos, mutta ihan kelpo katseltava. Jäi vähän pintapuoliseks osin ja tuntu vähän "hutastulta". Elokuvasta ois saanu huomattavasti paremmankin. Harmitti, että hukattiin kaikki potentiaali. Loistavat näyttelijät ja aineksia olis ollut parempaan juoneen. Elokuvan sanoma oli erittäin hyvä: Itseään ei saa kadottaa ja koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta ja elää taas. Antaisin 3/5 tähteä.
Uppouduin täysin elokuvan maailmaan. Ja samaistuin osaksi tämän hetken Pippa Leehen. Mustakin tuntuu, että en elä täysillä. Olen vähän "urautunut". Työnteko ja arjen askareet vie kaiken ajan. Pippa Lee kadotti oman itsensä ja eli toisia varten. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin tuli herätys. Mä en ole onneks kadottanut omaa itseäni (enkä niin tekis) enkä elä muita varten, eihän mulla ole parisuhdetta tai lapsia. Pelkään moisia sitoutumisia ihan liikaa... x) Mutta mäkään en elä tarpeeks. Mun pitää tavoitella haaveitani. KOSKAAN ei ole liian myöhäistä aloittaa uusi elämä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti