Oon viimeaikoina riitaantunu monien ihmisten kanssa. Olen sellanen ihminen, että haluan aina selvittää asiat mitkä on huonosti/mitkä painaa mun mieltä. Sitten kun ne kerran puhuu läpi, ei niitä enää tartte miettiä. Joskus riitaa tarvitaan, se puhdistaa ilmapiiriä. Tai näin mä ajattelen. Olen huomannut, että monet muut ei. Ehkä ihmissuhteen tarttee olla tosi hyvä ja läheinen, ennenkun sitä uskaltaa riidellä. Toinen juttu on, että välillä kannattaa vaan olla hiljaa vaikka näkiskin jotain mitä toinen tekee väärin. Ei siihen voi puuttua, varsinkaan jos kyseessä ei oo tarpeeks läheinen ihminen.
Onneks sain sovittua riidan yhden läheisen ihmisen kanssa. Jotkut ihmissuhteet tais huonota lopullisesti. Tästä ei voi kun oppia ja jatkaa eteenpäin. Parempana ihmisenä. Käyn läpi vähän mun ihmissuhteita:
KAVERIT
Mulla ei ole kuin yks läheinen kaveri, Y. Semmonen sydänystävä oikeestaan <3 Mutta pidän mun kavereina myös mun siskoja. Mun pikkusiskon kanssa vietän suurimman osan ajasta. Me ollaan niin samanlaisia, varsinkin nykyään. Kumpikin on muuttunu aika paljon isojen elämänmuutosten takia ja nyt tullaan toimeen musta paremmin kun ehkä ikinä. Vaikka aina me ollaan oltu tosi samanlaisia, kun jotkut kaksoset :D
Ei niin hirveen läheisiä kavereita mulla on joitain, mutta ihan liian vähän. Haluisin hirveesti lisää kavereita, joiden kanssa hengailla. Mutta oon huomannu, että mun kiireisen elämän keskellä tarvisin kaverin jota ei tarttis nähä joka viikko. Mulle riittäis sellanen pari kertaa kuukaudessa. Ne tapaamiset vois olla laadukkaampia, sitten kun niitä on. Lisäks vaatimuksena olis, että tää kaveri ois suht saman tyyppinen ihminen kun minä. Positiivisuus on tärkeetä mulle. En tykkää ihmisistä, jotka velloo itsesäälissä. En itekkään ole sellanen. EN MISSÄÄN NIMESSÄ TARKOTA, ettei sais olla masentunu tai vihanen yms välillä, mutta tarkotan sellasta ylenpalttista negatiivisuutta kaikkea kohtaan. Ja tää ei myöskään tarkota, että haluisin pinnallisia kaverisuhteita!!! Inhoan niitä yli kaiken! Haluan auttaa toista ongelmissa ja olen myös hyvä siinä :) Mutta se, että ihminen on menettäny toivonsa koko elämäänsä ja on kaikesta negatiivinen... Se on mulle liikaa. Sellanen ihminen tarvii ammattiauttajaa ja mä en voi olla se. En tarkota nyt sua kani, jos luet tätä! <3 Tarkotan ylipäänsä negatiivisia ja katkeria ihmisiä, joita tää maa on pullollaan.
|
Ois ihanaa saada tollanen ystäväpiiri, kun Sinkkuelämäässä <3 |
SUKU
Eli tuli jo mainittua, että mun siskot on mun kavereita myös. Muutkin sukulaiset, kuten mun siskon mies, kuuluu mun kavereihin. Mutta valitettavasti olen riitaantunut joidenkin mun sukulaisten kanssa. En ole peitelly sitä, että mun isä on narsisti. Se on ainoa ihminen mun elämässä, jonka kanssa voin sanoa, että mikään ei pelastais enää meiän ihmissuhdetta hyväks. Yleensä en luovuta minkään ihmissuhteen kanssa ja voin ymmärtää ja antaa anteeks paljon asioita. Mutta narsistin kanssa ei voi elää.
Ja on myös pari sukulaista, joita välttelen. Syy tähän on se jatkuva paskan puhuminen mun selän takana mun vanhemmille. Ne koittaa paskata mua mun omille vanhemmille jatkuvasti. Se nyt ei mua sinänsä haittaa, koska välit mun vanhempiin on muutenkin mitä on. Mutta on toi silti inhottavaa. Varsinkin kun jutut ei pidä paikkaansa tai ne on liioteltuja. Tai jotain MONIEN VUOSIEN TAKAISIA asioita, joita on mun mielestä helvetin turha enää jauhaa. Ne on ollutta ja mennyttä ja oon IHAN ERI IHMINEN. Ne ei tiedä sitä, miten olen muuttunu. Herranjumala mä olen kasvanu aikuiseks. Mä käyn töissä, en juo kun aniharvoin, en ikinä melua (mä menen nukkumaan kymmeneltä!), en hankkiudu minkäänlaisiin ongelmiin, maksan laskuni ja veroni niinkun kunnon kansalainen :D Antakaa siis mun olla rauhassa pliis. Näitten ihmisten ongelma on oman elämän puuttuminen ja oma onnettomuus ja katkeruus. Miks muuten pitäis ruotia muitten asioita?! Muutenkin kaikki mun sukulaiset on tosi kylmiä eikä pidä yhteyttä. Perus-suomi.
|
Ollaan keksitty, että meiän perhe on niinkun Dinglejen perhe Emmerdalessa x) Mä oon tässä näköjään Isä ja Äiti Dinkun kanssa :D |
TÄSTÄ ETEENPÄIN
Oon nykyään paljon lämpimämpi ja mukavampi ihminen. Oon muuttunu paljon. Aikuistunut, oppinut virheistäni ja mun elämäkin on ihan erilaista. Olen suvaitsevainen ja ymmärrän ihmisiä ja niiden motiiveja. En tuomitse. Se on musta tärkeetä. Elämä ei oo mustavalkoista ja kaikille sattuu kaikenlaista. Oon tyytyväinen mun elämään ja onnellinen. Vaikka moni asia onkin huonosti. Sekin vaikuttaa mun asenteeseen. Haluaisin kavereita ja uskoisin, että tällä kertaa olen myös hyvä ystävä muille. Ennen en ehkä niinkään ollut. Tietyissä elämänvaiheissa ainakaan.
Toki olen edelleen pekka erik. Se ei varmasti muutu mihinkään. En kestä ihmislaumoja etenkään. Välttelen olla liikkeellä esim.kaupungilla, jos on paljon ihmisiä. Ja tarviin omaa aikaa tosi paljon ja omaa tilaa. Oon hyvin itsenäinen ihminen. Mutta kavereita, jotka olis samanlaisia tässä suhteessa kun minä. Niitä etsin. Olen tosin tyytyväinen nytkin siskoista ja kanista <3 Joten ei tän oo välttämätöntä muuttua, mutta olis ihan kiva.