Kuulumiset ensin...
Maanantaina loppui laulukurssi, jota kävin pari kuukautta. Jäi vähän haikea olo, vaikka olikin välillä vaikea jaksaa mennä sinne. Ei vaan ollut kovin kiva maanantaina, kun työviikko on vasta alkanu, niin heti olla reippaana laulamassa. Kurssi jatkuu keväällä ja aion mennä silloin taas sinne. Tällä kertaa luvassa on sitten yksinlaulua ja laulua pienryhmissä. Hui :) Tää laulukurssihan laulettiin vaan kaikki ryhmänä yhdessä koko ajan.
Tosin mulla oli pieni soolo, kun lauloin toista ääntä yhteen biisiin korkeammalta kuin muut x) Kurssilla opiskeltiin myös äänen avaamista ja laulutekniikkaa. Se oli tosi hyödyllistä :)
Mua on toden teolla alkanut rasittaa mun työssä nää iltavuorot. Haluisin tehdä pelkkää aamuvuoroa. Olis ihanaa, kun olis säännöllinen työrytmi aina. Pääsis ihanasti jo kahdelta joka päivä ja vois olla harrastuksia ja muuta, ei tarttis vaihdella vuoroja (aina ei ees sais vaihtaa vuoroa). Nyt oon taas tehnyt ylitöitä ja ootan perjantaita kun kuuta nousevaa :) Pääsen ostamaan kaikkea kivaa tänne kotiin vihdoin <3
Isä/äiti seurustelukumppanina...?
Avaudun myös nyt tänne mua ei tavallaan ärsyttävästä, vaan ennemminkin ahdistavasta asiasta. Nimittäin kauhistun aina, kun joku sanoo että
"täytyy kysyä lupaa tolta mieheltä, että käviskö tää".
Siis mitä helvettiä, että aikuisen ihmisen pitäis kysyä lupaa mieheltään ihanku joltain vanhemmiltaan?! Tai vaikka pitää muistaa soittaa, että jääkin nyt käymään kaupungilla pidempään, kun oli tarkoitus. Miks ihmeessä pitäis jokainen pienikin liike ilmottaa toiselle. Jos nyt haluaa mennä vaikka ostoksilla käymään töitten jälkeen, niin eks sitä nyt perkele sitte voi vaan tehä.
Ymmärrän sen, jos on lapsia, ettei voi tehä mitä tahtoo millon tahtoo. Jonkun täytyy tietty vahtia niitä lapsiakin. Mutta siis, kun ihan lapsettomat pariskunnat on nyt kyseessä. Miks sun pitäis kysyä lupa jos jäät ylitöihin, shoppailemaan, meet kaverien kanssa baariin vaikka?
Miks, miks, miks?
Tollasista jutuista mulla tulee aina se olo, etten ikinä halua parisuhteeseen. Mulle mun itsenäisyys on liian tärkeä asia. En myöskään ymmärrä sitä, että pitäis koko ajan nyhjätä vaan yhdessä. Oon liian usein kuullu näitä,
"mun jaska vaan pelaa koko ajan, mä haluun että me katotaan nyt leffaa yhessä kaikki perjantai-illat". Mä oon ite tollane jaska, joka tykkää esim pelata tai tehä muita omia juttuja paljon. Ei sen toisen kanssa tartte joka sekunti olla. Ainakaan mun mielestä.
Mun mielestä jokaisella ihmisellä pitäis olla joku omakin elämä ja omat jutut!
Emmä kyllä muutenkaan tiedä miten voisin ikinä seurustella, enkä kyllä haluakkaan ei sen puoleen. Mutta tulipahan nyt tätäkin asiaa pohdittua.