Toi lause sopii muhun täydellisesti. Jos mä en tunne, että mun seura on kaivattua, hyvin nopeesti lähden tapaamisesta, olen näkemättä vähään aikaan ja/tai saatan jopa hylätä tämän ihmisen kokonaan (jos ei siis kuulu mun lähipiiriin). Mä olen introvertti, jolla tosiaan on rajattu määrä energiaa sosialisointiin. En halua tuhlata energiaa ihmisiin, jotka ei halua mun seuraa. Ja esimerkiks mun täytyy henkisesti valmentautua jonkun ihmisen tapaamiseen (paitsi ihan lähimpien) tosi hyvin. Enkä jaksa vaikka työpäivän jälkeen enää kovin hyvin olla sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Sosiaaliset tilanteet on mulle aina vaikeita, paitsi sitten kun tunnen ihmisen jo tosi hyvin. Sitten alan rentoutua ja tilanne sujuu helpommin. En varsinaisesti ole kuitenkaan ujo. En ole mikään tuppisuu, en edes kehtais olla. Kyse on enemmän sellasesta ahdistuksesta ja väsymisestä sosialisointiin. Musta on tosi ihana vetäytyä omaan rauhaan ja rakastan yksinoloa. Mutta kyllä mä kumminkin haluaisin kavereita ja kaveripiirin taas. Mulla on ollu elämäni aikana kaks hyvää kaveripiiriä, toinen niistä on tämä 2007 vuoden johon kuuluu kanikin. Meiän kaveruus oli pinnallista ja liittyi vaan alkoholiin ja sekoiluun, mutta se oli kyllä tosi hauskaa aikaa :D Mulle on jäänyt monia hauskoja muistoja niiltä ajoilta. Haluaisin taas sellasen kaveripiirin, mutta mistäs niitäkään kavereita nyt etsis? Toki tärkeintä on silti, että mulla on tää mun lähipiiri <3
Esimerkki hyvästä kaveripiiristä, jollainen ois kiva siis olla joskus vielä :) |