I'm wandering through my life with hardly any goal or purpose...

Ton kommentin lausuu yks mun lempihahmoista ikinä (Angelina Jolien esittämä hahmo elokuvassa Playing by Heart). Samaistun tohon hahmoon ja lauseeseen hyvin. Mullakaan ei oo mitään tavoitteita tai merkityksiä mun elämällä. Oon aina tehny kaiken vaan sen perusteella, että mulla on kivaa nyt. Ne harvat kerrat, kun oon oikeesti yrittäny jotain... Niistä onkin seurannu isoja hyviä asioita. Esimerkiks suuria saavutuksia koulussa, ja viimesimpänä oli mun laihtuminen jotain 25kg vuodessa. Nyt mulla olis aika, että pitäs taas aktivoitua ja tehdä niitä hyviä asioita. Pitäs saada säästettyä vuokratakuurahat uuteen kämppään ja oikeesti hakea sitä asuntoa aktiivisesti. Pitäis pitää huolta fyysisestä kunnosta. Oon päässy vähän repsahtamaan. Tää on se hetki, kun oikeesti pitäis alkaa miettiä vähän tätä elämäänsä.

Mulla on mennyt viime aikoina aika huonosti. Ensin lähti mun elämästä HYVIN tärkeä ihminen. Se oli ollu tavallaan tuloillaan koko ajan, joten en hämmästynyt kun se tapahtu. Mutta surin sitäkin enemmän. Mulla on edelleen hirveä olo, jos ajattelen asiaa yhtään. Sysään sen mun mielestä. Haluaisin palauttaa yhdet kyseisen ihmisen pienet pelit takasin, koska en kestä katella niitä. Mulla tulee paha mieli, kun näen ne. Ehkä otan yhteyttä. Tuntuu, että mun pitäis sanoa tai tehdä jotain. En oo tehnyt sitä siks, koska se ois liian vaikeeta nähä se. En halua anella tätä ihmistä takas mun elämään, koska tiedän että sen tekemä päätös ettei olla edes kavereita oli varmasti ainakin sillä hetkellä vaan hyväks molemmille. Me jotenkin vaan kasvettiin eroon toisistamme. Niin voi oikeesti tapahtua. Tuntuu, että se ei enää tajunnut mua ollenkaan ja mä en sitä. Ja no, siinä nyt oli kaikenlaista muutakin. En jaksa alkaa eritellä, mitä kaikkea meni pieleen.

No sitten seuraavaks mun terveys romahti. Mulla on ollut omituisia oireita ja oon joutunu harmikseni olemaan sairaslomalla nyt aika paljon. Mulla tulee tosi syyllinen olo, jos oon sairaslomalla (työnarkomaani kenties? xD) ja muutenkin en kestä enää oikeen joutilaisuutta. Nyt maanantaina on lääkäri, jolloin mun kohtalo kenties selviää. Stressi alkaa pukkaa tässä pikkuhiljaa päälle.

Tässä mun lempihahmo mistä jo mainitsin <3 Noi vaatteet on vielä jollain sairaalla tavalla kivat, mutta toi kampaus... Ei helvetti :D