Toi lause sopii muhun täydellisesti. Jos mä en tunne, että mun seura on kaivattua, hyvin nopeesti lähden tapaamisesta, olen näkemättä vähään aikaan ja/tai saatan jopa hylätä tämän ihmisen kokonaan (jos ei siis kuulu mun lähipiiriin). Mä olen introvertti, jolla tosiaan on rajattu määrä energiaa sosialisointiin. En halua tuhlata energiaa ihmisiin, jotka ei halua mun seuraa. Ja esimerkiks mun täytyy henkisesti valmentautua jonkun ihmisen tapaamiseen (paitsi ihan lähimpien) tosi hyvin. Enkä jaksa vaikka työpäivän jälkeen enää kovin hyvin olla sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Sosiaaliset tilanteet on mulle aina vaikeita, paitsi sitten kun tunnen ihmisen jo tosi hyvin. Sitten alan rentoutua ja tilanne sujuu helpommin. En varsinaisesti ole kuitenkaan ujo. En ole mikään tuppisuu, en edes kehtais olla. Kyse on enemmän sellasesta ahdistuksesta ja väsymisestä sosialisointiin. Musta on tosi ihana vetäytyä omaan rauhaan ja rakastan yksinoloa. Mutta kyllä mä kumminkin haluaisin kavereita ja kaveripiirin taas. Mulla on ollu elämäni aikana kaks hyvää kaveripiiriä, toinen niistä on tämä 2007 vuoden johon kuuluu kanikin. Meiän kaveruus oli pinnallista ja liittyi vaan alkoholiin ja sekoiluun, mutta se oli kyllä tosi hauskaa aikaa :D Mulle on jäänyt monia hauskoja muistoja niiltä ajoilta. Haluaisin taas sellasen kaveripiirin, mutta mistäs niitäkään kavereita nyt etsis? Toki tärkeintä on silti, että mulla on tää mun lähipiiri <3
 |
| Esimerkki hyvästä kaveripiiristä, jollainen ois kiva siis olla joskus vielä :) |
Millasista asioista sulle tulee sellanen olo ettei sun seuraa kaivata? (Kysyn uteliaisuudesta.) Ja se onkin tärkeetä että ne ihmiset tekee sellasen olon, että se sun seura merkitseekin jotain.
VastaaPoistaSe 2007 oli just hyvä! :D Muistan aina sen yhen yön kun olin sun luona ja oltiin ihan selvinpäin: pelasin Sims 2 ekaa kertaa, Marilyn Manson pauhas, käytiin riehumassa ulkona ja puhuttiin kaikkia es-jonnejen juttuja ja valvottiin koko yö :DD <3
No ihan sellasesta, etten tunne esimerkiks oloani tarpeeks rennoks. Jos se ihminen on sellanen tuntematon, tai puoltuttu ja se on hyvin muodollinen ja jäykkä ihminen. Tai esimerkiks nämä asiat tutuiltakin ihmisiltä on kamalaa eli: naama norsun veellä olo ilman mitään järkevää syytä, puhumattomuus (sit joutuu väkisin ite vääntää jotain juttelun aihetta ja en oo hyvä sellasessa, se saattaa mennä sit yksinpuheluks) ja/tai kaikkeen mun sanomaan on negatiivinen vastaus (tyyliin sanon: onpas kiva ilma, vastaus: ihan paskaa, vettä sataa kumminki taas huomenna). En tuu kauheen hyvin toimeen hirveen negatiivisten ihmisten kanssa. Toki saa ja PITÄÄ olla negatiivinen, jos on huolia tai vaikeuksia, itsekkin olen. Mutta tiedätkö sellanen syntymänegatiivinen ihminen, joka ei muuta tee kun valita kaikesta. Mutta siis ihan kaikkein tärkeintä on se, että voin tuntea oloni rennoks kyseisen ihmisen seurassa. Muun voi ohittaa. En hirveen hyvin tiedä itseasiassa itsekkään, mistä asioista mulle tulee se olo etten oo tervetullut. Se on vaan sellasta, että vaistoan ettei mun seuraa haluta. Toivottavasti sait selvän tästä mun vastauksesta :)
PoistaJoo toi muisto on just hyvä :D <33 Paitsi siihen asti kun naapurit valitti melusta... :D Ja esim se euroviisu- päivä ei ikinä unohdu, se kun esitettiin se Everyway that I can :D <33
Ai niin mulla ei oo sitten IKINÄ tullu kanin seurassa tota ei tervetullut-oloa!!! <33 Kani on aina tosi ilonen pieni pipyy ja viihtyisä muutenkin ja tunnen oloni TOSI rennoks kanin kanssa <33
PoistaEi tollasia ihmisiä jaksakaan mitä tossa kuvailit! Sellanen naama norsun v:llä oleminen, vaisuus ja yltiönegatiivisuus on rasittavaa. Tulee sellanen olo että se ihminen ois just mulle vihanen :D Ja tuntuu turhalta sanoa mitään positiivista / kannustavaa sellaselle, kun se on jo näemmä päättänyt että kaikki on perseestä. Ja sain selvän tosta sun vastauksesta :)
PoistaSe euroviisuesitys on yks mun parhaimmista muistoista xD Me vedettiin se just hyvin! :DDDDDDDd <33
Tää pienikin on aina tosi ilonen iskäpipyyn seuran ansiosta!! ^O^ (oot huomannukki miten tää alkaa heti riehumaan :D) <33