Onnellisuus elämäntavoitteena

Sinkkuus = valinta
Jokaisella ihmisellä on musta eri tavoitteita, kuten jo aiemmin mainitsin. Ei voi tehdä yleistyksiä. Musta tuntuu, että nimenomaan Suomessa pidetään parisuhdetta helvetin tärkeenä. Ihmiset sekoo jos ne on vuotta pidempään sinkkuna. Pidempään sinkkuna ollutta pidetään luuserina, joka ei vaan saa ketään. Kaverit ja sukulaiset voivottelee, koittaa järkkäillä sua jonkun kanssa ja/tai alkaa puheet seksuaalisesta suuntautumisesta. Jos koitat sanoa, että emmä oikeesti halua nyt parisuhdetta, sitä ei mitenkään uskota. Ajatellaan, että sanot noin vaan koska et saa ketään. TOI ON TOSI ÄRSYTTÄVÄÄ!! Kyllä ihan jokainen ihminen jonkun saa, varsinkin jos ei laatua paljon vaadi x)
Sinkkuus ei tarkoita, että olisit lapsellinen
Toinen mikä ärsyttää erityisesti on, tämä "sä olet vaan vielä niin lapsellinen". Et ole muka kasvanut aikuiseksi, jos et sitä parisuhdetta ja kakaraa halua. Toi on ihan järjetön ajatus, suoraan jostain keskiajalta tyyliin x) Mä olen kouluja käynyt työssäkäyvä ihminen, jolla on monenlaista elämänkokemusta... Olen myös jo aika vanha ihminen... Enköhän mä tähän ikään mennessä tiedä, mistä mä tulen onnelliseks x) Mulla se ei satu olemaan edelleenkään se p&l. Ja täytyy sanoa (ehkä nyt vähän ilkeämielisesti), että jos aikuisuus on sitä, että ensin sun elämä on pelkkä se parisuhde ja sen jälkeen saat lapsen, elämä on pelkkä se lapsi... Siinä tapauksessa en halua kasvaa aikuiseksi.
TÄRKEÄÄ! Tämä teksti ei sitten kerro kenestäkään mun tuntemasta ihmisestä! Ja vaikka olisit "parisuhde&lapset"- ihminen ei siinä ole tietenkään mitään huonoa tai väärää! Tämä teksti on kirjoitettu niille, jotka eivät hyväksy meitä "sinkku ehkä koko loppuelämän"- ihmisiä!